Kotitalouksille tarkoitettu tuottajan pakkausjäteverkosto viivästyy. Luonnos valtioneuvoston pakkausasetukseksi vähentäisi pakkausten kierrätyspisteiden määrän puoleen. Ympäristövaliokunta ja kuntien jätelaitokset puolustavat kattavaa keräysverkostoa.

Eduskunta hyväksyi 16.12.2013 jätelain muutoksen, jolla tuottajien velvoite järjestää kotitalouksien pakkausjätteen keräysverkosto siirtyy vuoden 2016 alkuun. Vielä varsin tuore jätelaki (2011) määritteli ajankohdaksi 1.5.2014. Lakimuutos tarkoittaa sitä, että tuottajien kustannusvastuu siirtyy lähes kahdella vuodella ja pakkausten kierrätyksen ja jätehuollon kustannukset jäävät edelleen kuntalaisten maksettavaksi jätemaksuilla.

Jos valtioneuvosto hyväksyy pakkausasetuksen ympäristöministeriön valmistelemassa muodossa, vähenee tuottajien vastattavaksi tulevien keräyspisteiden määrä puoleen verrattuna nykyiseen kuntien yli 4 000 pisteen verkostoon. Asetus mahdollistaisi sen, että tuottajat voivat valita suurimmat keräyspisteet ja joka toinen keräyspiste lakkautetaan. Jos tämä toteutuu, etenkin haja-asutusalueiden asukkaat sekä saariston ja Lapin matkailijat jäävät epätasa-arvoiseen asemaan muihin verrattuna.

Eduskunta edellyttää lausumassaan muun muassa, että palvelujen saatavuus ja laatu sekä kierrätystavoitteiden toteutuminen varmistetaan koko maassa siten, että palvelutaso ei heikkene millään alueella. Seurannassa tulee arvioida myös erityisesti haja-asutusalueille kohdistuvia vaikutuksia ja kierrätyksen onnistumista. Ympäristövaliokunta toteaa lisäksi lausunnossaan (YmVM 10/2013 vp), että pääkaupunkiseudulla on erinomainen keräyspisteiden verkosto, jonka palvelutasoa ei saa heikentää.

Tuottajavastuu pakkausjätteestä tarkoittaa muun muassa sitä, että tuottajan on järjestettävä pakkausjätteen vastaanottopaikkoja siten, että jätteen voi maksutta ja vaivattomasti luovuttaa järjestettyyn vastaanottoon (Jätelain 49 §). Kuntien jätelaitokset ovat tarjonneet nykyisin käytössä olevaa kattavaa lasi-, metalli- ja kartonkijätteen keräysverkostoa kohtuullista korvausta vastaan tuottajien käyttöön, jolloin keräyksen kustannuksia ei laskutettaisi asukkailta jätemaksuissa.

Lasi- , metalli- ja kartonkijätteen keräyspalvelujen heikentäminen vähentää todennäköisesti kuluttajien kierrätysintoa. Pakkausjätteitä päätyy entistä enemmän sekajätteeseen. Eduskunta edellytti jätelakia säätäessään kunnianhimoisia kierrätystavoitteita. Asetusluonnoksessa on kuitenkin alhaisemmat pakkausten kierrätystavoitteet kuin nykyisin raportoidut kierrätysmäärät.

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi jätelain 127 ja 152 §:n muuttamisesta 

Ympäristövaliokunnan mietintö 11.12.2013

Lisätietoa:
Toimitusjohtaja Markku Salo
040 561 0560, markku.salo@jly.fi

Lakiasiainpäällikkö Leena Eränkö
050 563 5967, leena.eranko@jly.fi


Tuottajavastuu
- tarkoittaa, että tuottajan tulee järjestää ja kustantaa vastuullaan olevan tuotteen jätehuolto ja kierrätys sekä siihen liittyvä neuvonta ja tiedotus
- lain tarkoittamia pakkausjätteen tuottajia ovat pakkaajat, pakattuja tuotteita maahantuovat ja myyvät yritykset (liikevaihto yli miljoona euroa vuodessa)
- pakkausten tuottajavastuu koskee kartonki-, lasi-, metalli- ja muovipakkauksia
- tuottajavastuun tarkoitus on kohdistaa jätehuollon kustannusvastuu pakkausten tuotantoon ja pakkaamiseen, jotta pakkausjätemäärä vähenisi