Kunnalliset jätelaitokset haluavat selkeätä vastuunjakoa yhdyskuntajätehuoltoon julkisen ja yksityisen jätesektorin kesken. Jätelaitosyhdistys listaa viisi tärkeää tavoitetta meneillään olevassa jätelain kokonaisuudistuksessa. Lähtökohtana on hakea ympäristön ja ihmisen kannalta parhaat ratkaisut.

1)Ilmaston muutoksen kannalta ensiarvoista olisi lopettaa biohajoavan ja palavan jätteen kaatopaikkasijoitus. Valtioneuvoston energia- ja ilmastostrategiassa esitetään biohajoavalle ja palavalle jätteelle kaatopaikkakielto vuoteen 2020 mennessä. Aikataulua voisi Jätelaitosyhdistyksen mielestä jopa aikaistaa. Toimeenpanoon tulee kuitenkin varata vähintään viisi vuotta.

2)EU:n jätepuitedirektiivi edellyttää jäsenmailta omavaraisuus- ja läheisyysperiaatteen noudattamista. Tämä tarkoittaa, että Suomen on varmistettava syntypaikalla lajitellulle yhdyskuntajätteelle riittävä perusinfra loppusijoitusta ja energiana hyödyntämistä varten. Kunnalliselle jätehuollolle tulee antaa selkeä mandaatti asian hoitamiseksi.

3)Sopimusperusteinen jätteenkuljetusjärjestelmä tulee poistaa. Sopimusperusteissa jätteenkuljetuksessa asukkaat joutuvat etsimään markkinoilta jäteastian tyhjentävän kuljetusyrittäjän. Tämä johtaa käytännössä tehottomuuteen ja siihen, että samalla kadulla ajelee useiden yhtiöiden autoja. Syntyy turhaa liikennettä, kustannuksia ja päästöjä. 
Kunnan kilpailuttama kuljetus on tehokkaampaa ja tuottaa tutkimusten mukaan 14 prosenttia vähemmän päästöjä kuin sopimusperusteinen kuljetus. Eräissä toteutuneissa kilpailutuksissa on päästöt ovat vähentyneet jopa 30 prosenttia. Tällä on selkeä ilmastovaikutus. 
Kunnan toteutuksella varmistetaan järjestelmän toimivuus, ja se että palvelut saadaan kaikille tasapuolisesti myös syrjäseuduilla. Kunnan järjestämä jätteenkuljetus varmistaa kunnille laissa säädettyjen vastuiden hoitamisen ja kaikkien talouksien liittämisen jätehuollon piiriin. Kunnallinen toteutus takaa kuljetusjärjestelmän eheyden, jätevirtojen vastuullisen hallinnan ja kuljetusyritysten tasapuolisen kilpailun. Kuljetus on oleellinen osa jätehuoltojärjestelmää, josta kunnat vastaavat. 

4)Jäteveron tulisi koskea myös yksityisiä kaatopaikkoja yhdyskuntajätteen osalta. Nykyinen käytäntö suosii yksityisiä kaatopaikkoja.

Kunnat voivat ottaa vastuun edellä mainituista asioista: ilmastonmuutoksen hillintä jätehuollossa, jätedirektiivin käytäntöön pano yhdyskuntajätehuollossa sekä jätehuollon ja kuljetuksien tehokkuuden ja tasapuolisuuden varmistaminen.

5)Jätelaitosyhdistyksen mielestä kuntien vastuulle tulisi antaa kotitalousjätehuolto kokonaisuudessaan sekä kotitalousjätettä vastaavan jätteen huolto julkisten palvelujen ja julkisten palvelujen kaltaisten yksityisten palvelujen (sairaalat, koulut jne.) osalta. Kuntien vastuu koskisi myös energiana hyödynnettävän ja loppusijoitettavan, lajitellusta jäljelle jääneen yhdyskuntajätteen käsittelyä. Materiaalina hyödynnettävän jätteen kierrätys hoidetaan tehokkaassa yhteistyössä teollisuuden ja tuottajayhteisöjen kanssa.

Lakiuudistuksessa yksi perustavaa laatua oleva kysymys on, mikä osa jätehuollosta tulee antaa julkisen, kunnallisen jätehuollon tehtäväksi ja mikä osa jätetään markkinoiden hoidettavaksi. Voimassa olevan lain mukaan yhdyskuntajätehuollosta kuuluu kunnille asumisesta syntyvä ja sen kaltainen julkisen palvelun jäte. Kunnat joutuvat kuitenkin huolehtimaan myös markkinoiden hoidettaviksi annettuja elinkeinoelämän jätehuoltopalvelutehtäviä, koska yksityisellä sektorilla ei ole tarjolla tarvittavia palveluja. Nämä tehtävät tulisi Jätelaitosyhdistyksen mielestä osoittaa selkeästi kunnan vastuulle. Ilman täsmällistä vastuujakoa esimerkiksi syrjäseutujen elinkeinoelämän jätehuolto uhkaa jäädä huonommalle hoidolle kuin taajamissa. Ellei vastuuta anneta kunnille, kuntien on vaikea toimia markkinoilla ja kehittää toimintaa pitkäjänteisesti. Kuntien toimintaa markkinoilla rajoittaa myös hankintalainsäädännön in-house -pykälät.


Lisätietoa:
Toimitusjohtaja Markku Salo
puh. (09) 2780 0770, 040 561 0560, markku.salo@jly.fi



In-house

In-house -pykälät määrittävät, kuinka paljon kunnallisen liiketoiminnan harjoittaja voi tarjota palvelujaan omistajatahon lisäksi muille asiakkaille. Julkisen jätehuollon osalta tämä tarkoittaa määrittelyä siitä, minkä suuruisen osan liikevaihdosta kunnallinen jätelaitos voi ansaita oman vastuualueensa ulkopuolisesta toiminnasta.

Lain mukaan kuntayhtiön on tuotettava enin osa palveluista omistajakunnilleen. Matemaattisesti enin osa olisi 51 prosenttia, mutta lain käytännön tulkinnoissa omistajalle tarjottujen palvelujen osuus on ollut 81-95 prosenttia. 

Yksityissektorilla ei ole kapasiteettia hoitaa elinkeinoelämän jätteiden käsittelyä kokonaisuudessaan, jolloin kunnat joutuvat varautumaan myös tämän ennalta arvaamattoman jätemäärän käsittelyyn.

Ongelma olisi ratkaistavissa selkeällä vastuunjaolla.