|
|
|
|
Leijupetipoltto
Leijupetipoltossa jäte poltetaan ilmavirran avulla leijutettavassa hehkuvan hiekan
ja tuhkan muodostamassa kerroksessa eli pedissä. Polttoaine liikkuu ja sekoittuu
kerroksessa jatkuvasti ja kaasujen ja lämmön siirtyminen on hyvin tehokasta.
Pedin perusmateriaalina käytetään hiekkaa tai mineraalimurskeita
ja loppuosa materiaalista on polttoaineen tuhkaa. Jätteenpoltossa tuhkan osuus
saattaa olla varsin suurikin. Tulipesän pohjalta poistetaan karkeaa tuhkaa ja jätteessä mukana ollutta palamatonta
materiaalia kuten metalli- ja lasikappaleita. Hienojakoinen tuhka ja jauhautunut
petimateriaali kulkeutuvat savukaasun mukana ulos tulipesästä ja erottuvat
savukaasusta kattilassa ja savukaasujen puhdistuksessa.
Leijupetipolton teknisessä toteutuksessa on kaksi erilaista päätapaa: kerrosleijutekniikka
ja kiertoleijutekniikka. Näiden päätoteutustapojen lisäksi tekniikoista on lukuisia erilaisia yhdistelmiä ja versioita.
Jäte on leijutekniikoita käytettäessä murskattava leijutukseen sopivaan palakokoon.
Hyvä murskaus ja metallikappaleiden poisto on keskeistä myös laitoksen tasaisen
toiminnan kannalta, koska suuret kappaleet ja erityisesti metalliesineet jumiuttavat
helposti syöttö- ja tuhkanpoistolaitteet.
Kerrosleijutekniikka
Kerrosleijutekniikassa tulipesän muoto ja mitoitus valitaan niin, että tulipesästä poistuvan savukaasuvirran nopeus on
pieni ja petimateriaalipartikkelit eivät lähde poistuvan kaasuvirtauksen mukaan.
Savukaasu johdetaan tulipesästä esijäähdytyskammioon, jonka seinät toimivat lämmönsiirtopintoina.
Esijäähdytyskammion eli niin kutsutun tyhjän vedon tarkoitus on jäähdyttää savukaasua
niin paljon, että sen sisältämät höyrystyneet metallit ja epäorgaaniset aineet
kiinteytyvät ja erottuvat ainakin osittain ennen kattilan lämmönsiirtimiä.
Kerrosleijutekniikalla toteutetut polttolaitokset suunnitellaan yleensä noin 400 °C
höyryn lämpötilalle korroosion minimoimiseksi. Kloorikorroosiota voidaan hallita myös tulistimen rakenneratkaisuilla.
Kerrosleijutekniikan perusrakenne (Aker Kvaerner).
Kiertoleijutekniikka
Kiertoleijutekniikalla toteutetussa polttolaitoksessa savukaasujen virtausnopeus on niin suuri, että petimateriaalia siirtyy merkittävä määrä
tulipesästä pois savukaasun mukana. Petimateriaali erotetaan savukaasusta syklonilla ja palautetaan takaisin tulipesään.
Savukaasu johdetaan syklonilta esijäähdytyskammion kautta kattilaan samoin kuin kerrosleijutekniikalla toimivissa laitoksissa.
Polttoaineen sekoittuminen on kiertopedissä voimakkaampaa kuin kerrosleijutekniikalla
toteutetussa tulipesässä. Hyvin voimakkaan sekoittumisen ansiosta palaminen
on tehokasta ja tulipesän tarvitsema tilavuus on pienempi kuin kerrosleijutekniikkaa
käytettäessä. Kiertopetitekniikkaa käytetään tämän vuoksi suuremmissa
laitoksissa.
Kiertoleijutekniikan periaate (Aker Kvaerner).
Voimakkaasta sekoittumisesta johtuvan hyvän aineen- ja lämmönsiirron ansiosta kiertoleijutekniikka sopii
kerrosleijua paremmin hitaammin hapettuville polttoaineille ja jätteille.
Kiertoleijukattiloissa höyryn lämpötila voi olla korkeampi, koska kuumin tulistin voidaan sijoittaa petimateriaalin
palautuskiertoon, jossa polttoaineesta peräisin olevan kloorin määrä on vähäisempi.
Leijupetitekniikka sopii hyvin myös lietteiden polttoon.
|
|
|