|
|
|
|
Arinapoltto
Arinapoltto on pitkään käytössä ollut kiinteiden jätteiden polton perustekniikka.
Arinatekniikka sopii monenlaisen jätteen polttoon ja tavanomaista syntypaikkalajiteltua yhdyskuntajätettä
ei tarvitse esikäsitellä ennen polttoa. Jätevoimalassa riittää kun hyvin suuret kappaleet rikotaan
ja jätteestä poistetaan suuret metalliesineet. Prosessi sietää melko hyvin jätteen kosteuden,
lämpöarvon ja tuhkapitoisuuden vaihtelua. Arinatulipesässä voidaan polttaa muun jätteen seassa
pieniä määriä kuivahkoa yhdyskuntalietettä.
Arinapoltossa jäte syötetään kahmarilla syöttösuppiloon, josta se syötetään
edelleen hydraulitoimisilla työntimillä arinalle. Tulipesässä on tavanomaiset kostean
polttoaineen palamisen alueet eli kuivumis-, pyrolyysi- ja kaasuuntumisvyöhykkeet
ja lopuksi hiiltojäännöksen palamisalue. Uusien laitosten arinat ovat useimmiten
vinoja, eri menetelmin jätettä polton aikana sekoittavia arinoita, joilla polttoa voidaan
ohjata arinan eri osiin syötettävän ilman määrää säätämällä. Tulipesän rakenne
pyritään suunnittelemaan sellaiseksi, että arinan eri vyöhykkeillä muodostuneet
kaasut sekoittuvat mahdollisimman hyvin ja palavat korkeassa lämpötilassa arinan
yläpuolella. Karkea tuhka ja jätteen sisältämät palamattomat materiaalit, kuten metallikappaleet,
kivet ja vastaavat poistuvat arinan alapäästä laitoksen pohjatuhkajärjestelmään.
Palamisen lopussa lämpötila on yleensä niin korkea, että pohjatuhka on
osittain sintrautunutta ja sulanutta.
Arinatulipesän periaate.1
Savukaasut johdetaan tulipesästä tyypillisesti ensin esijäähdytyskammioon ja siitä
lämmöntalteenottokattilaan. Tulipesästä poistuva savukaasu sisältää runsaasti hienojakoista
tuhkaa ja tulipesässä höyrystyneitä epäorgaanisia aineita. Höyrystyneet
epäpuhtaudet pyritään tiivistämään esijäähdytyksessä kiinteiksi, jotta ne eivät tartu
kattilan lämmönsiirtimiin. Osa kiinteytyneistä aineista ja tuhkasta erottuu esijäähdytyskammioissa
ja kattilassa niin kutsutuksi kattilatuhkaksi ja poistuu kattilan pohjalta
tuhkajärjestelmään. Kattilan jälkeen savukaasut johdetaan puhdistusprosessiin.
Arinapolttolaitoksissa varaudutaan yleensä polttamaan laadultaan vaihtelevaa
jätettä ja niiden rakenne ja lämmöntalteenottoprosessi suunnitellaan likaavimman
ja eniten korroosiota aiheuttavan jätteen mukaan. Tämä varmistaa laitosten toimivuuden,
mutta rajoittaa niiden energiatehokkuutta sähköntuotannossa, kun höyryn
korkein lämpötila joudutaan korroosiosyistä pitämään melko matalana.
1. Jätteenpolton BREF 2006
|
|
|