På svenska     In English     Sanasto     Yhteystiedot     Palaute  
  Etusivu     Yhdistys     Jätehuolto     Energiahyödyntäminen     Lainsäädäntö     Tutkimus     Tapahtumat     Jäsensivut  
Jätteenkäsittely
 
Jätteenkäsittelyllä muunnetaan jätelajeja haitattomaan ja/tai hyödyntämisen kannalta käyttökelpoiseen muotoon. Käsittely toteutetaan erilaisilla biologisilla, mekaanisilla ja termisillä prosesseilla.
 
Jätteiden käsittely on keskitetty suuriin alueellisiin käsittelykeskuksiin ja nykyaikaisiin laitoksiin. Niissä toiminta voidaan hoitaa tehokkaasti ja taloudellisesti. Jokaisessa keskuksessa on prosessimaisia toimintoja erilaisten jätteiden käsittelyyn sekä loppusijoituspaikka prosessien käsittelyjäännöksille, joille ei vielä löydy hyödyntämismahdollisuuksia.
 
 
Käsittelyprosessit
 
Biologinen käsittely on merkittävä osa yhdyskuntajätehuollon kokonaisuutta. Biologisella käsittelyllä, kompostoimalla tai mädättämällä (biokaasuttamalla), eloperäinen jäte hajotetaan haitattomaan ja turvalliseen muotoon sekä kierrätetään käytettäväksi mullan raaka-aineena ja maanparannusaineina. Mädätyksessä syntyvä biokaasu on pääasiassa metaania, joka voidaan käyttää sähkön tuotannossa tai ajoneuopolttoaineena. Suomessa käsitellään biologisesti asumisen, kaupan ja teollisuuden biojätteitä sekä puhdistamolietteitä. Suurten jätemäärien käsittelyä varten Suomeen on rakennettu biologisia käsittelylaitoksia, joissa jäte käsitellään suljetuissa reaktoreissa.
 

 
» Biologisia käsittelylaitoksia
 
Mekaanisella käsittelyllä esim. murskaamalla ja seulomalla pyritään erottamaan jätteestä hyödynnettäviä fraktioita tai muokkaamaan jätettä jatkokäsittelyn kannalta tarkoituksenmukaisempaan olomuotoon. Jätteen mekaanista laitoskäsittelyä käytetään mm. yhdyskunta- ja energiajätteiden prosessoinnissa jätepolttoaineeksi (SRF) ja loppusijoitettavaksi käsittelyjäännökseksi.
 
Käytännössä jätteenkäsittelyketju voi muodostua useista erityyppisistä käsittelyprosesseista. Esimerkiksi ennen biologista käsittelyä tai polttoa jäte saattaa käydä läpi mekaanisen esikäsittelyvaiheen.
 
Loppusijoitus
 
   Loppusijoituspaikkaan eli kaatopaikalle sijoitetaan käsittelyprosessien jäännöstuotteina syntyviä ns. rejektejä eli käsittelyjäännöksiä ja muita hyödyntämiskelvottomia jätteitä. Kaatopaikka-asetus kieltää orgaanisen (biohajoavan tai palavan) jätteen sijoittamisen kaatopaikoille vuoden 2016 alusta alkaen. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että kierrätyskelvoton sekajäte tulee hyödyntää energiana kaatopaikkasijoituksen sijasta.
 
Jätteiden kaatopaikkakelpoisuutta arvioidaan tiukentuneilla ja yhtenäisillä menettelyillä. Kaatopaikalle sijoittavasta jätteestä valtio perii jäteveroa, jonka suuruus vuonna 2013 on 50 euroa jätetonnilta.
 
Kaikilla käytössä olevilla kaatopaikoilla on pitänyt olla vuodesta 2007 alkaen EU-määräykset täyttävä pohjarakenne. Tiivistysosan sisältävän pohjarakenteen tarkoituksena on estää haitta-aineiden siirtyminen jätetäytöstä pohjaveteen tai maaperään. Kaatopaikalta edellytettävät rakenteet määräytyvät sinne sijoitettavan jätteen laadun perusteella. Kaatopaikat luokitellaan tavanomaisen jätteen, pysyvän jätteen tai vaarallisen jätteen kaatopaikaksi.
 

Esimerkki tavanomaisen jätteen kaatopaikan pohjarakenteesta (Suunnittelukeskus Oy).
 
Loppusijoitustoiminnan päätyttyä kaatopaikka-alue vaatii edelleen valvontaa ja jälkihoitoa useiden kymmenien vuosien ajan. Loppusijoituksen keskittyminen teknisesti korkeatasoisille kaatopaikoille ja vanhojen kaatopaikkojen jälkihoito ovat jätehuollossa merkittävä kustannus.
 
JLY - Jätelaitosyhdistys ry