På svenska     In English     Sanasto     Yhteystiedot     Palaute
	Etusivu     Yhdistys     Jätehuolto     Energiahyödyntäminen     Lainsäädäntö     Tutkimus     Tapahtumat     Jäsensivut
		Energiahyödyntäminen Jäte energiaksi Polttokelpoiset jätteet Parhaat tekniikat Arinapoltto Leijupetipoltto Rumpu-uunit Rinnakkaispoltto Kaasutus Jälkitulistus Savukaasujen puhdistus Tuhkat ja päästöt Energiahyödyntäminen Suomessa Energiahyödyntäminen Euroopassa Jätteenpolttoanimaatio		Arinapoltto   Arinapoltto on pitkään käytössä ollut kiinteiden jätteiden polton perustekniikka. Arinatekniikka sopii monenlaisen jätteen polttoon ja tavanomaista syntypaikkalajiteltua yhdyskuntajätettä ei tarvitse esikäsitellä ennen polttoa. Jätevoimalassa riittää kun hyvin suuret kappaleet rikotaan ja jätteestä poistetaan suuret metalliesineet. Prosessi sietää melko hyvin jätteen kosteuden, lämpöarvon ja tuhkapitoisuuden vaihtelua. Arinatulipesässä voidaan polttaa muun jätteen seassa pieniä määriä kuivahkoa yhdyskuntalietettä.   Arinapoltossa jäte syötetään kahmarilla syöttösuppiloon, josta se syötetään edelleen hydraulitoimisilla työntimillä arinalle. Tulipesässä on tavanomaiset kostean polttoaineen palamisen alueet eli kuivumis-, pyrolyysi- ja kaasuuntumisvyöhykkeet ja lopuksi hiiltojäännöksen palamisalue. Uusien laitosten arinat ovat useimmiten vinoja, eri menetelmin jätettä polton aikana sekoittavia arinoita, joilla polttoa voidaan ohjata arinan eri osiin syötettävän ilman määrää säätämällä. Tulipesän rakenne pyritään suunnittelemaan sellaiseksi, että arinan eri vyöhykkeillä muodostuneet kaasut sekoittuvat mahdollisimman hyvin ja palavat korkeassa lämpötilassa arinan yläpuolella. Karkea tuhka ja jätteen sisältämät palamattomat materiaalit, kuten metallikappaleet, kivet ja vastaavat poistuvat arinan alapäästä laitoksen pohjatuhkajärjestelmään. Palamisen lopussa lämpötila on yleensä niin korkea, että pohjatuhka on osittain sintrautunutta ja sulanutta.   Arinatulipesän periaate.1   Savukaasut johdetaan tulipesästä tyypillisesti ensin esijäähdytyskammioon ja siitä lämmöntalteenottokattilaan. Tulipesästä poistuva savukaasu sisältää runsaasti hienojakoista tuhkaa ja tulipesässä höyrystyneitä epäorgaanisia aineita. Höyrystyneet epäpuhtaudet pyritään tiivistämään esijäähdytyksessä kiinteiksi, jotta ne eivät tartu kattilan lämmönsiirtimiin. Osa kiinteytyneistä aineista ja tuhkasta erottuu esijäähdytyskammioissa ja kattilassa niin kutsutuksi kattilatuhkaksi ja poistuu kattilan pohjalta tuhkajärjestelmään. Kattilan jälkeen savukaasut johdetaan puhdistusprosessiin.   Arinapolttolaitoksissa varaudutaan yleensä polttamaan laadultaan vaihtelevaa jätettä ja niiden rakenne ja lämmöntalteenottoprosessi suunnitellaan likaavimman ja eniten korroosiota aiheuttavan jätteen mukaan. Tämä varmistaa laitosten toimivuuden, mutta rajoittaa niiden energiatehokkuutta sähköntuotannossa, kun höyryn korkein lämpötila joudutaan korroosiosyistä pitämään melko matalana.     1. Jätteenpolton BREF 2006
	JLY - Jätelaitosyhdistys ry